Italiaan uuden perheen kanssa

 Hei,

Nyt on kulunut noin kahdeksan kuukautta siitä, kun saavuin Geneven lentokentälle. 

Suunistus kilpailu:

Me oltiin mukana järjestämässä suunnistus-tapahtumaa mun host-isän ja host-siskon Erinin kanssa.

^^Meillä oli tosi hauskaa, tai ainakin mulla oli, Erinin puolesta en voi puhua. Keskitason vaikeustaso oli tosi helppo, koska kaikki pisteet olivat polun vieressä, eikä kompassia tarvinnut käyttää kertaakaan sen 40 minuutin aikana. Me onnistuttiin kuitenki eksymään tosi pahasti, kun me haluttiin kokeilla korkeampaa vaikeustasoa. Me valittiin väärä polku, ja onnistuttiin poistumaan kartalta.^^

^^Joskus hienoja paikkoja löytyy täysin vahingossa. Me onnistuttiin löytämään solassa virtaava joki. Me etsittiin ainakin tunnin verran kuudetta pistettä kartalta, mutta me oltiin täysin väärällä alueella. ^^ 

^^Suomalainen Indiana Jones vauhdissa.^^

Evian:

Evian on ranskalainen kaupunki mikä sijaitsee todella lähellä Sveitsiä. Evian on tunnettu lähinnä sen pullovedestä, mitä myydään myös Suomessa.

^^Kuvassa on aika moni meidän alueen vaihtareista. Me otettiin yhteiskuva Genevenjärven edessä. Meillä oli Rotaryn järkkäämää ohjelmaa, ja me tehtiin esitys missä me puhuttiin ranskaa isolle yleisölle. Meidän piti esitellä meidän aiemmin piirtämä taideteos.^^

Dijon:

Kaikki Rotaryn vaihto-oppilaat kokoontuivat Dijoniin. Yhteensä meitä oli melkein 500, mikä oli ihan tosi jees. Rotarit kertoivat meille, että samanlainen tapahtuma järjestetään vain noin kolmen vuoden välein, eli mulla kävi hyvä tuuri. 

^^Districtit sekottuivat aika paljon, mä onnistuin jopa kerran eksymään mun 1780 piiristä, kun mä löysin muita suomalaisia vaihtareita.^^

^^Meillä oli paljon erilaista ohjelmaa kolmen päivän aikana, mutta gaala oli ehkä mun lemppari. Sen illan aikana meidän piti laulaa maamme laulu ja tehdä lippukiertue, eli jokaisen maan vaihtarit kerääntyivät omiin porukoihin ja sitten käveltiin kunnia kierros. Oli aika helppo huomata kontrasti suomalaisten ja ruotsalaisten, sekä muiden valtioiden välillä. Selkeesti pohjoismaalaiset on vähän hiljaisempaa kansaa, ainakin verrattuna Etelä-Amerikkalaisiin. Ennen kaikkea gaala oli kuitenkin hauskanpitoa ja pinssien vaihtelua. Mä en muista monenkaan tyypin nimeä, vaikka juttelin mahdollisimman monelle sen illan aikana.^^

^^Linkki, johon vain mulla on pääsy; Päiväkirja 22.3.2024 Dijon^^

^^Tää on tosi kiva kuva, koska siinä on suurin osa suomalaisista vaihtareista. Valitettavasti kaksi suomalaista vaihto-oppilasta oli jo ehtinyt lähteä kotiin, meitä olisi muuten ollut seitsemän, kuusi tyttöä ja yksi poika. Mun mielestä tuntui todelta oudolta puhua suomea pitkästä aikaa. Mä en oikeen tiennyt mitä sanoa, koska livenä se ei tuntunut yhtään normaalilta. Lopulta se alkoi tuntumaan taas luontevammalta. Toi oli eka kerta seitsemään kuukauteen, kun mä puhuin kunnolla suomea jonkun kanssa, puheluita ja tekstiviestejä lukuunottamatta. 

^^Me vierailtiin muutamassa museossa ja meille tehtiin esittelykierros Dijonin keskustassa.^^

^^Rotary-vaihtareilla on tapana vaihdella keskenään pinssejä, joilla koristellaan bleiseri. Mulla ei ollut tarpeeksi pinssejä, mutta aika moni antoi mulle silti niiden pinssin ja käyntikortin, mikä oli aika reilua. Se oli tosi siistiä nähä oma pinssi muiden bleisereissä. Leiri Dijonissa oli yksi mun parhaista viikonlopuista kuluneen vaihtovuoden aikana. Mä tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen, joista osaa mä olen nähnyt uudestaan Dijonin jälkeen. ^^

Italia ja perheenvaihto:

Mä olen super kiitollinen että mulla on kolme isäntä-perhettä Ranskassa, jotka kaikki on ihan mahtavia. Mun toiseen perheeseen kuuluu host-vanhemmat Sévèrine ja Patrick, sekä host-sisarukset Erin ja Erwan. Erinillä on kaksosveli, mutta hän on tällä hetkellä vaihto-oppilaana Columbiassa. Kaiken kaikkiaan oli todella erilaista asua vaihteeksi perheessä missä arjessa on mukana host-sisko. 

Mun mielestä tuntuu luontevimmalta aloittaa esittelemällä mun uusi isäntä-perhe. Mun kolmannessa ja täten viimeisessä perheessä on neljä perheen jäsentä, joista mun host-sisko Pauline on vaihto-oppilaana Brasiliassa. Mulle kerrottiin, että Pauline tulee takaisin Ranskaan kaksi päivää mun kotiin paluun jälkeen, eli melkeen päästiin tapaamaan toisemme. Mun host-veli Simone opiskelee toisessa kaupungissa ja asuu omillaan, mutta nyt kesken olevan työharjoittelun takia hän asuu kotona koko sen ajan kun mä olen vielä Ranskassa. Simone on tosi mukava ja mä tykkään pelata sen kaa videopelejä, se on mukavaa. Mun host-vanhemmat, Véro ja Anthony ovat jo aikaisemmin toimineet isäntäperheenä. Me lähdettiin suoraan yllätyslomalle heti perheen vaihdon jälkeen. Mulle kerrottiin myöhemmin autossa, että me lähdetään Italiaan. 

Montagnana:

Montagnanassa sijaitseva linnoitus on kuin Etelä-Ranskan Carcassonne. Muurien sisällä oli pieni kaupunki, mikä oli mun mielestä miellyttävä ja rauhallinen. Mun host-vanhempien Véron ja Anthonyn mielestä arkkitehtuuri oli paikoittain turhan modernia, ja mä olen osittain samaa mieltä heidän kanssa. Kaikesta huolimatta mulle jäi hyvä fiilis Montaganansta, se oli kuitenkin ensimmäinen Italian kaupunki, johon mä tutustuin.

^^Kuvassa on minä ja Anthony muurien sisäpuolella^^

Este:

Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen me saavuttiin Montagnanasta Esteen. Me aloitettiin käymällä syömässä, kun kaikilla alkoi jo olla nälkä, tai ainakin mä aloin olla jo nääntymisen partaalla.

^^Yksi hienoimmista puutarhoista/puistoista, missä mä olen ollut. Mä aloin jo fiilistelemään miten mukavaa olisi ottaa kirja mukaan ja etsiä kiva paikka lukemiselle. Kyseessä oli tyypillinen italialainen puutarha, hyvin hoidettu ja viihtyisä. Mä myös opin uuden ranskalaisen sanan siellä puistossa, "un pin parasol" eli pinja havupuu.

Padova:

Padova oli mun lemppari kaupunki koko Italia reissun aikana, jaetulla ykkössijalla Venetsian kanssa. Voi olla että me vain satuttiin olemaan hyvää aikaan siellä, mutta koko kaupunki oli samaan aikaan rauhallinen ilman että se tuntui autiolta. Alussa me ei oltu keskustassa, ja mä olin jopa ihmeissäni että miten yli 200 tuhannen asukkaan kaupungissa ei näy kodittomia kaduilla tai turistiansoja joka kulmassa. Lopulta Anthony katsoi kartasta, ja me ei oltu vielä edes käyty ydinkeskustassa. Vaikka Padovan keskustassa oli muutama koditon kaduilla, niin siitä huolimatta kadut olivat todella siistejä ja arkkitehtuuri oli tosi kaunista.

^^Kuvassa mä ja Anthony syödään jätskiä, mikä oli Anthonyn mielestä paras pistaasi jäätelö mitä se on syönyt. Me löydettiin joku jätskibaari, missä myytiin aitoa käsintehtyä jäätelöä. Se ei myöskään ollu super kallis, yksi pallo maksoi alle kaksi euroa. Mä söin myös tosi hyvää päärynä jätskiä, mutta mä luulen että mä olen niin pahasti tottunut kaupasta ostettavaan jäätelöön, että oikea päärynän maku melkein säikäytti mut. 

^^Jopa illalla kaupunki oli tosi rauhallinen.^^

^^Me pysähdyttiin juomaan aperol spritzit terassilla. Meillä oli kilpailu, että kuka arvaa lähimmäksi juomien hintaa. Meillä oli kolme drinkkiä, mutta niiden lisäksi meille tuotiin kysymättä pieni kulho sipsejä ja focacciaa, eli pizzan tapaista leipää. Mun arvaus oli 45 €, koska se paikka oli tosi kalliin näkönen. Loppujen lopuksi kaikki maksoi yhteensä 15€^^

Verona:

Verona on kaupunki, jossa Romeon ja Julian satu on peräisin. Veronasta löytyy esimerkiksi Julian parveke, minne oli kauhea jono. Todellisuudessa ei ole mitään oikeata Julian parveketta, koska kyseinen romaani ei perustu tositarinaan. 

^^Verona on turistikaupuki, mutta eittämättä kaunis sellainen.^^

^^Minä ja Véro ison kirkon puutarhassa.^^

^Areena, jossa pidetään edelleen esityksiä, kuten oopperaa.^^

^^Mä söin mun elämäni parhaan pizzan Veronassa. Mua alkoi naurattamaan, miten mä istuin Italian terassilla syömässä pizzaa samalla kun takana oli vanha-areena(edellinen kuva).^^

^^Me vierailtiin areenan sisäpuolella, vaikka siellä ei ollut mitään näytöstä, se oli siistiä.^^

^^Silta Veronassa, mikä on aikoinaan rakennettu kaupungin puolustamiseen. ^^

^^Paras jätski, mitä mä olen maistanut^^

Desenzano del Garda:

Mulle Garda-järvi oli tuttu vain siellä järjestetyistä purjehduskilpailuista. 

    Musta tuntuu, että mä taisin olla hieman kipeä ton loman aikana, se on vähän sääli, mutta ei sille oikeen voi mitään.

^^Mun mielestä parasta oli, että mä oikeasti tunsin oikeesti olevani ulkomailla, maisemat olivat upeat ja aurinko paistoi.^^

^^Cappuccinoa^^

Sirmione:

Sirmione sijaitsee myös Garda-järvellä, mutta erikoisuutena on sinne rakennettu "merilinnoitus", joka on aika harvinainen ilmiö järvellä. 

^^Näköalat tornista katsottuna olivat todella vaikuttavat.^^

Venetsia:

Venetsia on kaupunki, missä mä olen pitkään halunnut käydä. Venetsia on uniikki ja se vastasi mun korkeisiin oletuksiin hyvin. Mä en ole koskaan käynyt yhtä henkeäsalpaavan kauniissa kaupungissa ja mun mielestä se on tosi hyvä matkakohde, jos haluaa saada todellisen Italia fiiliksen.

^^Mä en ole koskaan tajunnut, että Venetsia on oma saari. Jotenkin mä luulin, että se on osa mannerta, mutta ei. Venetsiassa on rautatieasema, mutta sinne saavutaan siltaa pitkin mantereelta.^^

^^Lisää jätskikuvia. Kun jaksaa etsiä, niin Venetsiasta on mahdollista löytää hyviä ravintoloita ja kahviloita, kuten kuvan jäätelö, mikä oli tosi hyvää. Vérolle oli tärkeätä löytää terassi mikä on auringossa, mielestäni ihan kohtuullinen vaatimus. Me lopulta löydettiin yksi. Mä avasin ruokalistan ja olin, että "huhhuh" ja koitin olla nauramatta, kun espresso maksoi 12 € ja cappuccino 18€. Me häivyttiin aika nopeasti sieltä.^^

^^Jee jee, ruokaa. Mä söin gnocchi pastaa juustokastikkeen kanssa. Mä luulen, että mä koitan tehä tätä myös kotona jossain välissä, koska se oli tosi hyvää.^^

Vicenza:

Loman viimeinen kaupunki. Mä aloin olla ihan sairaan väsynyt, mutta kyllä mä silti nautin Vicenzasta.

Yleisfiilis:

Mä vietin ihan mahtavan viikon Italiassa, kiitos siitä mun host-vanhemmille. Mä en voinut tehdä eurooppa-bussimatkaa, joka oli ainakin osa syy sille, miksi me lähdettiin Italiaan. Mä olen päässyt tutustumaan eri perheiden kanssa eri Ranskan alueihin, ja nyt myös Italiaan. Iso kiitos mun kaikille perheille, toki isäntä-perheille Ranskassa, mutta myös omalle Suomen perheelle ja sukulaisille. 

Mun kielitaito on hyvässä mallissa. On toki aiheita mistä on todella vaikea jutella, mutta yleisesti mun kielitaito on kehittynyt lähiaikoina nopeasti. Myös, mun englannin taso on laskenut merkittävästi lähiaikoina. Mä unohtelen joskus todella yksinkertaisia sanoja englanniksi, ja mä paikkaan niitä ranskan kielisillä käännöksillä. Mä en puhu parempaa ranskaa kuin englantia, mutta ranskan kieli tuntuu silti monesti luontevammalta kuin englannin puhuminen. Pari viikkoa sitten, mä sain luettua loppuun ensimmäisen romaanin ranskaksi. Mä toivon, että mä jatkan lukemista ja kavereiden kanssa viestittelyä ranskaksi, jopa tämän vuoden loputtua.

Mä olen alkanut laskemaan päiviä, etenkin kun tänään on tasan kaksi kuukautta jäljellä mun lähtöpäivään. Samaan aikaan mä en todellakaan halua takaisin Suomeen, mutta toisaalta on kiva päästä näkemään sukulaisia ja perheen jäseniä. Mä pidän mun elämästä täällä, mutta olenko mä tykästynyt Ranskaan vai ainoastaan mun tämän hetkiseen arkeen täällä. Moni asia on eri lailla, kun ei tarvitse stressata koulumenestyksestä. Mä arvostan jokaista päivää mun elämästä täällä, koska se on rajattu yhteen vuoteen, enkä mä aio kiirehtiä sitä loppuun silmät sidottuna. 

- Emil