Ensimmäinen kouluviikko

 Hei,

Nyt on kulunut ensimmäiset 10 päivää, siitä kun saavuin Geneven lentokentälle. 

^^Olimme pyöräretkellä host-isän kanssa. Bonnevillestä voi pyöräillä kahdessa tunnissa Geneveen^^

Ensimmäinen kouluviikko:

Mä asun erittäin lähellä mun koulua ja voin kävellä sinne, noin 15 minuutissa. Host-isäni saattoi mut kouluun ensimmäisenä päivänä. Koulu on iso rakennus kaupungin keskustassa. Erikoista mulle oli se, että koulun sisälle ei pääse ilman avainkorttia. Mut saatettiin luokkahuoneelle asti, mikä oli kiva, koska en olisi löytänyt sinne omillani. En ymmärtänyt ensimmäisestä oppitunnista mitään. 

    Mulla kävi hyvä tuuri, koska olin istunut vapaalle paikalle, siten että mun vieressä ei istunut kukaan. Opettaja ohjasi mut jonkun random tyypin viereen. Mä sain tutustuttua pikkusen, ja välkällä hän esitteli mut kaikille sen tutuille. Oli kiva saada heti joitain juttutovereita, joiden kanssa mennä saamaa matkaa liikuntatunnille.

Asia mikä on aiheuttanut mulle päänvaivaa, on luokan löytäminen. Suomessa, jos myöhästyy muutaman minuutin, niin siitä selviää pahoittelemalla tunnin lopuksi opelta. Olen ollut nyt kolme kertaa myöhässä ja jokaisesta on soitettu suoraan kotiin. Myöhästymiset pitää selvittää pyytämällä opettajalta lapun, joka viedään opiskelija-huoltoon selvitettäväksi. 

Ensimmäisenä päivänä mulla ei vielä ollut lounaskorttia, niin mun piti mennä syömään koulun ulkopuolelle. Mä söin mun vaihtarikaverin kanssa kebabia. Kouluruoka maksaa 4 € aterialta, mikä on mun mielestä aika paljon. Ruoka on kylläkin hyvää, ja siihen kuuluu hyvä salaattipöytä, sekä jugurtti, ja annos jotain pääruokaa.

Kouluviikon aikana fiilis vaihteli tosi paljon. Mä oon tutustunut myös koulun muihin vaihto-oppilaisiin, norjalaiseen ja paraguaylaiseen, heidän kanssa mä puhun englantia toistaiseksi. Mä en vielä ymmärrä lähes mitään koulussa, etenkin kemia-fysiikka on todella hankalaa, koska jos käsitteitä ei ymmärrä, niin laskujen ratkaiseminen on aika mahdotonta. 

    Opettajat ovat tosi ymmärtäväisiä, mutta valitettavasti moni ope puhuu mulle englantia, mikä ei tunnu kauheen kivalta. Aina kun mulle puhutaan englantia, niin tunnen oloni vähän vieraaksi. On toki hetkiä, milloin esimerkiksi turvallisuuden tai vaikean aiheen takia mulle on pakko puhua kielellä, mitä mä ymmärrän. 

Mun perheessä illallinen on tosi tärkeä tapahtuma. Olimme perheeni kanssa torstai-iltana kello 11 asti syömässä kaveriperheen kanssa. Mulla oli kiva ilta, koska mä pystyin ymmärtämään, ja osallistumaan useisiin keskusteluihin ranskaksi. 

Vasemmalla on mun host-äiti ja oikealla on mun host-isä.

Kuvassa toi oikean puoleinen leivonnainen on nimeltään Chou praliné, se on ehdottomasti mun lemppari leivonnainen täällä.

Ensimmäinen Rotary-kokous:

Jokaisella Rotary-vaihtarilla on bleiseri, johon kerätään pinssejä. Mulla on Suomen Rotaryn pinssejä, joita mä voin vaihtaa muiden vaihto-oppilaiden kanssa.

Rotary-kokouksessa me syötiin ja juteltiin. Meille puhuttiin englantia, mutta luvattiin, että seuraavissa kokouksissa puhutaan ranskaa. 

Kokoukselle oli varattu pöytä ravintolasta ja me syötiin kolmen ruokalajin illallinen; Alkupalana oli todella hyvä leipä ilmakuivatulla kinkulla ja tomaatilla, se oli mun mielestä paras osa siinä illallisessa. Pääruokana oli Filet mignon de pork, eli possua, se oli tosi hyvää. Jälkkärinä oli italialaista jäätelöä ja jotain bicuitia. Kokouksen aikana vaihdettiin myös Kallion-rotary-klubin viiri, Bonneville-La Roche sur Foron-klubin viiriin.

Kokouksessa oli mukana myös 2016 vuoden entinen vaihto-oppilas, joka oli muuttanut Bonnevilleen vaihtovuotensa jälkeen. Hän toimii nyt toimittajana Ranskan Alppien alueella. 

Toinen viikonloppu:

Launtaina kävimme Corges du Bronze kanjonilla host-isäni ja perhetuttujen kanssa, jotka järjestävät turisteille kierroksen kanjonilla. Vesi oli noin kahdeksan asteista, koska se virtasi vuorilta. Mä hyppäsin seitsämän metrin korkeudesta veteen, joka oli musta vähän kuumottavaa, kun alue johon tuli osua oli parin metrin levyinen. 

Kanjonilla oli ihan super hauskaa, me rämmittiin kylmässä vedessä märkäpuvut päällä. Mukana retkellä oli myös kolme 5-vuotiasta vintiötä, joiden kanssa oli hauska jutella. Parasta pienissä lapsissa vaihtarille on se, että ne ei puhu enkkua, ja niiden kanssa keskustelut on monesti aika yksinkertaisia. 

Loppufiilikset:

Mä oon tykästynyt Bonnevilleen, ja sen naapurikaupunkeihin. Vielä minulle ei ole tullut koti-ikävää, lukuunottamatta veljeäni. Tiedän, että ensimmäisinä viikkoina vaihto-oppilailla on usein käynnissä "kaikki on super siistiä vaihe", mutta siitä huolimatta en kaipaa Helsingistä paljoa. Kaipaan sitä, että kavereita voi nähdä hetken mielijohteesta. Täällä on melkein pakko liikkua autolla, jos haluaa nähdä kavereita Bonnevillen keskustan ulkopuolelta, koska moni asuu bussimatkan päässä keskustasta. Toinen asia on, että keskustassa lenkkeily on tosi ikävää jalkakäytävien kapeuden takia, toki olen Suomenlinnalaisena tottunut maailman parhaaseen lenkkeily alueeseen. Täällä tosi moni menee pyörällä, (arvaus) jonka seurauksesta pyöräteitä on enemmän kun kävelyteitä.

Ennen vaihtovuotta isoin huoleni oli, että selviääkö? Google kääntäjällä voi esittää sekä vastata kysymyksiin, mutta keskustella sillä ei voi. Mulle isoin shokki on ollut se, että en pysy keskustelun vauhdissa mukana. Kun puhutaa hitaasti, niin mä ehdin osallistua keskusteluun hyvin, täällä vietettyyn aikaan nähden. 

Kaikki paikalliset hedelmät on tosi hyviä täällä.

-Emil