Ensimmäiset päivät Bonnevillessä
Hei,
Nyt on kulunut 4 päivää, siitä kun saavuin Geneven lentokentälle. Torstai iltana lentokentällä odotti ensimmäisen isäntäperheeni isä, Oliver. Ajoimme noin tunnin matkan Ranskan pieneen kaupunkiin, Bonnevilleen. Mua jännitti tosi paljon, kun luulin osaavani alkeet ranskasta, mutta ääntämiseni takia Oliver ei saanut mitään selvää puheestani. Kotiin päästyä söimme pizzaa ja myös perheen äiti Fredèrique oli paikalla.
Perheeni puhuu erittäin alkeellista englantia, minkä takia käytämme tosi paljon google kääntäjää tukena.
Deuxième jour:
Perheeni esitteli minulle Bonnevillen keskustaa "la centre ville"
Kaikki kolme isäntäperhettä ja vaihto-oppilasta viettivät illan terassilla. Emme syöneet mitään, koska meillä oli kotona illallinen. Ranskalaiset viettävät pitkän ajan ravintolassa. Joimme kaikki kaksi juomaa ja olimme yli neljä tuntia terassilla. Löysimme kahden vaihto-oppilas kaverini kanssa biljardipöydän, jota oli kiva pelata kun aikuiset juttelivat.
Troisième jour:
Mont-blanc, Alppien korkein huippu.
Chamonix:issa järjestetty todella suosittu juoksukisa oli samaan aikaan vierailumme aikana. Kilpailussa ei ollut suomalaisia, mutta onnistuin löytämään suomalaisen jostain kaupasta. Oli kiva jutella muutama sana suomea.
Isäntäperheeni on todella aktiivinen. Ensimmäiset päivät ovat olleet todella raskaita, kun isäntäperhe järjestää kaikenlaista ohjelmaa. Mont-blanc vierailun jälkeen noin kello seitsämältä illalla, host-vanhemmat kertoivat minulle, että menemme illalliselle 15 kollegan kanssa. Menimme kiinalaiseen ravintolaan, ja olin super väsynyt jo ennen illallista. En ymmärtänyt lähes mitään kolmen tunnin illallisen aikana, kun kaikki puhuivat ristiin, rastiin ja toistensa päälle. Kaikki olivat tosi ystävällisiä, mutta olin niin väsynyt että olisin vain halunnut olla nukkumassa.
Illallisen jälkeen meinasin nukahtaa 30 minuutin automatkan aikana. Normaalisti mun päivän kohokohta on, kun koko perhe kattoo yhdessä telkkaria illalla. Tuona kyseisenä iltana olin niin väsynyt, että menin suoraan nukkumaan.
Le quatrième jour:
Rankassa leipä ja leivonnaiset on todella iso osa ruokakulttuuria. Pastaa olen syönyt vasta kerran, kaikki muut kerrat ruokana on leipää, kastiketta ja juustoa.
Minä varjoliitämässä.
Perheen isä on järjestänyt kymmenen vuoden ajan varjoliitokokemuksia turisteille. Lensimme kahden hengen varjolla Saix 1600 tasangolta Samoensin kaupungissa. Talvella tasanko on erittäin suosittu hiihtokeskus.
Varjoliito on todella hieno kokemus, enkä ole koskaan ollut läheskään yhtä korkealla. Laskeuduimme alas tekojärven viereen. Järven nimi on Lac aux dame ja pidimme piknikin sen vieressä.
Ranskalaiseen piknikiin kuuluu juusto, leipä, ja erilaiset leivokset. Meillä oli myös mukana sipsejä sekä leipomosta ostettua pizzaa. Piknikillä oli mukana Anaïs, mun host-sisko. Anaïs asuu jo omillaan, mutta hän käy usein host-vanhempieni luona yöpymässä työmatkan pituuden takia tai muuten vaan vierailemassa. Anaïs vei mut kävelylle järven ympäri, ja me tultiin tosi hyvin juttuun. Host-siskoni on erittäin kärsivällinen, ja yrittää opettaa mulle ranskaa. Talossa ei asu yhtään host-sisaruksia, jonka takia on mukavaa saada jonkinlainen kokemus host-sisaruksista.
Illalla pelasimme Unoa ja kävin uimassa altaassa, kun halusin nähdä, minkälainen valo altaassa on. Kuten ilmeestäni huomaa, mä olin odottanu sitä koko iltapäivän.
Kulttuurishokkeja, puolin ja toisin:
Suomessa on lajittelu tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta täällä se ei ole. Meidän host-perheessä sekajätteeseen menee muovikääreet, kuten karkkipaperin roskat ja leivonnaisten kääreet. Myös paperi menee sekajätteeseen. Lasi, pahvi, muovipullot; kaikki menevät samaan roskikseen. En tiedä lajitellaanko roskat myöhemmin jossain, mutta outoa se silti on. Host-siskoni kertoi, että moni ihminen ei lajittele yhtään ja heittää roskat tien kulmaan.
Perheelleni oli iso kulttuurishokki, että leipä ei ole keskeinen osa suomalaista ruoka-kulttuuria. Täällä ei ole ateriaa ilman leipää, eli yleensä patonkia.
Minulle iso kulttuurishokki oli myös aamupalojen niukkuus. Aamupalana on kahvia, tai minulle ollaan tarjottu sen sijaan muroja, sekä muutama pieni leivonnainen. Olen jo hieman tottunut siihen, koska syön enemmän illallista ja lounasta.
Viimeinen asia, joka ei ole varsinaisesti kulttuurishokki, mutta on enemmänkin ylättävä asia. Asun alueella, joka on erittäin lähellä Sveitsin ja Italian rajaa. Moni ranskalainen käy töissä Sveitsin puolella, koska siellä maksetaan enemmän. Host-siskoni kertoi, että sairaanhoitajana Sveitsin puolella saa lähes tupla palkan, samalla kun on 50% vähemmän hoidettavia sairaanhoitajaa kohden. Tietulli on neljä euroa suuntaansa, eli en ihmettele yhtään, miksi moni, mukaan lukien Oliver, käy Sveitsissä töissä.
- Emil
Kommentit
Lähetä kommentti