Autoja, vuorikiipeilyä ja kavereita

 Hei,

Nyt on kulunut noin 7 viikkoa, siitä kun saavuin Geneven lentokentälle.

Huomasin, että kirjoitin viimeeksi 3 viikkoa sitten. Vaikka kirjoitan lähinnä itselle, niin olen luvannut minut lähettäneelle klubille, että kirjoitan heille säännöllisesti. Eli eikun nyt vain kirjoittamaan. 

Kuvia matkalta:

Mun vaihtari-kaverit Sun(Thaimaa, vasemmalla) ja Nadine(Paraguay, oikealla) olivat käymässä meillä. Me syötiin illallista kolmen host-perheen kesken ja me polskittiin altaassa varmaan pari tuntia Sunin kanssa. 

^^Me riehuttiin meidän altaassa selkeästi vähän liian kauan, koska viaton vesipyssyillä riehuminen eskaloitui siihen, että me pohdittiin, "voisikohan metrin syvyiseen altaaseen hypätä takaperin voltin?".^^ 

^^Pyörässä meni ketjut niin pahasti solmuun, että jouduttiin kantamaan pyörä kotiin. Bonneville-la Roche sur foron-klubilla on kolme vaihto-oppilasta, joista minä olen yksi. Me asutaan 10-15 min ajomatkan päässä toisistamme, mikä ei ole paljon autolla, mutta kävellen aika ikävä, pyörällä toki pääsisi.^^

Mun host-isä Olivier tuntee tyypin, joka omistaa vintage-Porsche 911. Mun perhe tietää, että mä oon Porsche fani, niin mä olin ihan fiiliksissä, kun mä vihdoin pääsin kyytiin. Rotaryn säännöt kieltää ajamisen, jonka takia en todennäköisesti pääse ajamaan sillä itse vaihtovuoden aikana. Hauska eroavaisuus oli, että Suomessa todella harva pitää ikkunan alhaalla ajaessa, kerroin siitä kaverilleni koulussa, eikä hän voinut ymmärtää miksi kukaan haluaisi paahtua kuumassa autossa. 

Kävimme ajamassa kartingia Olivierin ja perheen kavereiden kanssa, ehkä kymmenen henkilön porukan kanssa. Säännöt taitaa kieltää kaiken ajamisen, riippumatta olisiko kyseessä ruohonleikkuri, ja toki ne on otettava tosissaan. Kuvassa oleva henkilö ei ole minä, tiedoksi vakuutusyhtiölle, jos ne tämän blogin saisivat jotenkin käsiinsä :)

Vanhempani järjestivät juhlan kavereidensa kanssa ja paikalla oli noin 30 vierasta. Suurinta osaa ihmisistä yhdisti varjoliito, ja moni on ollut tai on edelleen sen opettaja. Talo, missä juhla pidettiin oli todella iso ja  vanha. Kaikilla oli todella mukavaa ja mä olin todella iloinen, että pystyin muodostamaan oikeita keskusteluita joidenkin kanssa. Joku vieraista jopa sanoi mulle, että me ihan oikeesti keskustellaan nyt. 

Mä halusin pitää pienen puheen ranskaksi, mä emmin hetken, mutta päätin kilkuttaa lasia. Mä en saanut sanottua paljoa, toivotin hyvää iltaa ja kehuin ruoanlaittajaa. Mua jännitti ihan kauheasti, mutta se meni lopulta hyvin. Kun 30 ihmistä kuuntelee, kun mä puhun ranskaa, niin sen jälkeen pieni esitelmä koulussa ei paljoa jännitä. 

Mä opin myös uuden sanonnan; "Je préfère le vin, parce que l'eau est pour le fleur".

Olimme kiipeilemässä. Mä en ole ennen ollut vuori-kiipeilemässä, niin tää oli tosi kiva kokemus. Mukana oli myös pieniä lapsia, 7-9 vuotiaita, mutta heille laitettiin valjaat päälle yhtälailla, kun aikuisille. Me oltiin viikonloppu niin landella, kun landella voi olla. Autolla pääsi hienoihin paikkoihin, kuten pieneen kaupunkiin, jossa järjestettiin markkinat. 

^^Minä kiipeilemässä^^

^^Tässä on vielä kuva kaikista juhlavieraista syömässä.^^

Mun ajatukset tiivistettynä:

Tällä hetkellä mä olen todella iloinen täällä. Niin sanottu "honeymoon"-vaihe on mennyt ohi, eli ongelmiakin täällä on. Koulussa on ehdottomasti mukavampaa, johtuen siitä, että nyt mulla alkaa olla kavereita. Mun ei enää tarvitse miettiä, että tarvitseeko syödä tai olla käytävällä yksin. Koulussa opettajat on selkeästi enemmän poissaolevia. Mun matikan opettaja ei ole ollut kertaakaan paikalla tähän mennessä. Mulle se ei ole suuri ongelma, mutta kanssa-opiskelijoille se on. 

Alueena tää on ihan huippu. Mä en jostain syystä halunnut vuorille ennen tänne saapumista, mutta nyt olen tottunut siihen, että vuoret ympäröivät kaupunkia. Mä tykkään varjoliidosta tosi paljon ja odotan innolla laskettelua. Jos mulla ei olisi perhe ja sukulaiset Suomessa, niin mulla ei olis mikään kiire takaisin Suomeen.

    Mun kielitaito ei ole vieläkään hyvä, mutta voin puhua pääsääntöisesti perheeni kanssa ilman google kääntäjää. Kun mä olen väsynyt, niin tuntuu että 70% mun kielitaidosta katoaa. Mutta nyt voin jo saada aikaan keskusteluita, ja erotan sanoja nopeammin muiden puheesta. Mä olen edelleen englannin kieltä vastaan, eli keskeytän melkein heti, jos joku alkaa puhua enkkua. Se on varmaan hieman ärsyttävää, mutta nyt moni on luovuttanut ja puhuu mulle ranskaa, mutta hitaasti. 

^^Vielä luokkakuva tänne loppuun.^^

- Emil