Syysloma osa 2/2 ja La foire

Hei,

Nyt on kulunut noin 11 viikkoa, siitä kun saavuin Geneven lentokentälle. Loma-viikot ovat nyt ohi ja koulu on taas alkanut.

Toinen lomaviikko:

Vietin toisen puoliskon kahden viikon lomasta rennosti, ilman monia tapahtumia. 

Olimme perheen kanssa Genevessä päiväretkellä. Mulle annettiin valinta Patek Phillipen -ja luonnontieteellisen museon väliltä. Luonnontieteellinen museo oli iso ja isona yllätyksenä ilmainen, Sveitsi kun on tunnettu kalliista hintatasosta. Museossa oli kolme kerrosta; Linnut, merenelävät, nisäkkäät. Verrattuna esimerkiksi Helsingissä sijaitsevaan luonnontieteelliseen museoon se oli ainakin samalla tasolla, ehkä hieman kattavampi.

Olivier lupasi mulle, että hän tuntee parkkipaikan Geneven keskustassa, missä on aina todella hienoja ja kalliita urheiluautoja. Kun me saavuttiin parkkipaikalle, niin se oli täynnä Porscheja mutta en löytänyt yhtään Ferraria tai Mclarenia, mistä hän oli puhunut mulle. Mä sain 15 minuuttia parkkihallissa, ja mä juoksin kaikki 5 kerrosta. Lopulta mä löysin varmaan parikymmentä Porschea, McLaren 720s:n, Ferrari 458:n ja SF90:n, Lamborghini Huracan STO, Aston Martin Vanquish ja Vantage. Mä olin aika fiiliksissä mun löydöistä.

Geneve on todella kaunis kaupunki. Vaikka maantieteellisesti Geneve on vain 30 minuutin ajomatkan päässä Bonnevillestä, niin Sveitsi tuntuu ja on täysin erilainen valtio kun Ranska. Mä luulin ennen tänne saapumista, että ranskalaiset ja sveitsiläiset ovat ns. "parhaita kavereita", mutta näin ei todellakaan ole asia. Rasismi Ranskan- ja Sveitsin Alppien välillä on todellinen; sveitsiläiset pitävät ranskalaisia alempiarvoisina ja ranskalaiset pitävät sveitsiläisiä ylimielisinä ja koppavina. Tilannetta ei paranna se, että Sveitsissä on selkeästi enemmän nopeusvalvontakameroita, jonka seurauksena autot Sveitsin rekisterikilvissä Ranskan rajojen sisällä. Mä en mielellään asuisi Genevessä, johtuen isoista ihmismääristä ja kalliista hinnoista, mutta päiväkäyntinä se on upea.

Kattoterassi paikallisen Stockmannin kahvilassa.

Kaksi päivää Annecyssä:

 Kävin katsomassa vaihto-oppilas kavereita Annecyssä, joka on varmaan mun suosikki-kaupunki, missä olen käynyt. Yhteensä kahdeksan vaihto-oppilasta asuu Annecyssä. Mä sain sovittua nukkumapaikan kaverin luota, niin mä olin yhteensä kaksi kokonaista päivää siellä. Me käytiin syömässä Argentiinalaista sekä meksikolaista ruokaa, molemmat olivat todella hyviä, mutta mä suosin hieman argentiinalaista. 

Me leivottiin keksejä Biancan luona, kenen luona mä myös yövyin. Mun mielestä mä integroiduin paremmin vaihto-oppilas-yhteisöön, joka oli tosi mukavaa. Me pyörittiin kaupungilla suurin-osa ajasta. 

^^Me syömässä meksikolaista ruokaa. Mun vasemmalta puolelta laskettuna; Jasper(Yhdysvallat), Diego(Meksiko), Bianca(Argentiina), Valeria(Meksiko), Gabriel(Brazilia), Wynn(Taiwan, kuvaaja)^^

^^Koitin opettaa hieman suomea kavereille.^^

Suomalaista ruokaa:

Mun perhe kokeilee mielellään suomalaista ruokaa. Vaikka suomessa on joitakin kulttuurille ominaisia ruokia, kuten karjalan piirakat, mämmi, pinaattiletut, niin arkiruokia ei kauheasti tule mieleen. Oikeasti mun perhe haluaa vain tietää, millaista ruokaa mä syön Suomessa. Mä tein ensimmäiseksi ruoaksi pinaattilettuja. Alhaalla olevassa kuvassa on kanapata, mitä mä olen usein syönyt mun isoäidin ja vaarin luona(Mammalla ja Vaarilla). Koko homma meinasi mennä pieleen, kun kaupasta ei löytynyt grilli kanaa, joka on valmiiksi grillattu. Me ostettiin pakaste-kana, mikä oli tarkoitus grillata kotona. Matkalla kotiin mun vanhemmat huomasivat grillikanoja esillä kaupassa, mistä on mahdollista ostaa valmista ruokaa, kuten kastiketta, lihapullia, pastaa, yms. Mä olin todella iloinen, kun he päättivät että me voidaan ostaa uusi kana sieltä, me syötiin myöhemmin se pakaste-kana. Itse kanapata oli todella hyvää ja perhe tykkäsi myös siitä. Mun on tarkoitus valmistaa jokaisen sukulaisen "erikoisuus", eli ensimmäinen ruoka, mikä tulee mieleen heistä.

La foire:

Bonnevillessä on jokavuotinen perinne, missä pikku-kaupungin kaduilla on valtava määrä kojuja, missä myydään vaatteita, ruokaa, yms. Sanalle "la foire" ei oikein löydy järkevää suomennosta, koska se tarkoittaa messuja, mutta myös tivolin kaltaista paikkaa, missä on huvipuisto-laitteita ja hattara-kioskeja. Mä kutsuin Sunin(vasemmalla oleva henkilö alla olevassa kuvassa) Bonnevilleen, ja me löydettiin myös muita ihmisiä tivolista(oikeanpuoleinen henkilö on Nadine, toinen vaihto-oppilas). 

Alla olevassa kuvassa oleva laite oli hieman epäilyttävä, koska olin Tarra nimisen tyypin kanssa kyseisessä laitteessa, ja kesken ajon turvavaljas päätti nousta ylös. Joku sähköinsinööri saa korjata mua jos haluaa, mutta turva-mekanismi oli vain turvavyön tapaan napsahtava solki, minkä tulisi pitää valjaan alhaalla. Mä yritin pitää kädellä sen valjaan alhaalla, vaikka realistisesti ajateltuna ihminen ei voi kauheasti vaikuttaa noissa G-voimissa. Kuitenkin sen jälkeen me vaihdettiin puhelin-numerot ja ollaan tavattu kerran sen jälkeen.

Tennis ja kaverit:

Mä olen harjoitellut muuria vastaan tennistä, koska mulla on vain yhdet treenit viikossa. Mun perhe on selkeästi sosiaalisempi, kuin Suomessa oleva. Meillä on ollut joskus erimielisyyksiä siitä, että tarvitseeko olla huolissaan, jos kello 16-18 loppuvan päivän jälkeen tulee suoraan kotiin. Suurin osa mun kavereista menee koulubussilla suoraan kotiin päivän jälkeen, sillä suurin osa koulun oppilaista asuu Bonnevillen ulkopuolella. Mutta hyvä että vanhemmat patistaa näkemään ihmisiä ja mä olen sen jälkeen tavannut enemmän ihmisiä vapaa-ajalla. Mun ryhmässä on poika, joka asuu samassa kaupungissa ja mä olen pelannut hänen kanssa samassa tiimissä. Olisi kiva pelata joskus koulun jälkeen, niin aion ehdottaa hänelle sitä, koska me tullaan hyvin juttuun. 

Yleisfiilikset:

Yleisesti aika tuntuu menevän valtavan nopeasti nyt, viikot vain sujahtavat ohi. Toki kaikkea tapahtuu ja arjen pienistä iloista harvoin jää pysyvä muisto, vaikka ne vaikuttaisivat omaan fiilikseen positiivisesti. Koulussa on helpompaa, kun ymmärrän kurssin asioita paremmin. Se, että opettajilla ei ole mitään odotuksia mun työpanoksesta on pieni isku motivaatiolle, mutta pyrin silti tekemään mahdollisimman hyvin mun koulutyöt. 

-Emil