Pariisi, Mont-Saint-Michel ja Salon de Genève

 Hei,

Nyt on kulunut noin seitsämän kuukautta siitä, kun saavuin Geneven lentokentälle.

Viikonloppu Pariisissa:

Alunperin mun oli tarkoitus osallistua viikon kestävälle bussimatkalle, mutta se peruuntui, kun ei ollut tarpeeksi halukkaita. Mun host-vanhemmat oli sitä mieltä, että vaihtovuoden aikana on tärkeätä päästä käymään Pariisissa. Mä odotin kaikista eniten Pariisia siinä bussireissussa, niin mä oon tosi kiitollinen että mun perhe teki siitä haaveesta totta.

Me kiivettiin portaita pitkin Eiffel tornin toiseen kerrokseen asti, jonka jälkeen me noustiin hissillä ylimpään kerrokseen (le sommet). Portaita oli 674 kappaletta toiseen kerrokseen. 

Me oltiin pitkän jonottamisen ja kiipeämisen jälkeen päästy kolmanteen kerrokseen. Me oltiin ulkona ja kaikki kaupungin valot oli nähtävissä, samoin Eiffel tornin valaistus. Moni ihminen mun alueella, eli alpeilla, ei tykkää Pariisista. Mulle tuli kuitenkin yllätyksenä, että muutama koulukaveri kertoi, että he eivät ole koskaan käynyt Pariisissa. Toki jotkut ihmiset suosivat pienempiä kaupunkeja, toiset taas suurkaupunkeja, täysin omista mieltymyksistä kiinni. 

Moni turisti otti kuvia jopa keskellä autotietä. Mitä lähempänä olin Eiffel tornia, niin sitä enemmän turreja siellä oli. Vaikka mä näytin ja olin turisti Pariisissa, niin musta tuntui silti, että olen samassa valtiossa, missä olen ollut edelliset kuusi kuukautta. 

Moni väittää, että pariisilaiset on tympeitä ja epäkohteliaita, mutta näin ei mun mielestä ollut. Metroasemilla ihmiset pyysivät anteeksi, jos sattuivat törmäämään toisiinsa. 

Mä rakastan tunnetta, kun saa olla osa väkijoukkoa, ilman että muiden kanssa tarvitsee jutella jatkuvasti. 

Vaikka mä tykkään asua maaseudulla, niin mun mielestä oli mukavaa kävellä paikasta toiseen kaupungissa. Mun arjessa mä matkustan joka päivä koulubussilla, joka ajaa suoraa koulun ovien eteen. Koulun jälkeen mä odotan kaveriporukan kanssa bussia koululla. Mun arjessa ei siis ole välimatkoja, tai arkista matkustamista, vain koti ja lukio. Mä en kuitenkaan osaa vielä sanoa, jos mä suosin kaupunkia vai landea.

Eiffel torni oli lakossa maanantaista torstaihin. Jos me ei oltais vierailtu eiffel tornia sunnuntaina, niin mulla ei olis ollu toista tilaisuutta mun Pariisi-reissun aikana. 

Joku valokuvaaja tarjoutui ottamaan meistä kuvia, niistä tuli tosi hyviä. Mulla on printattuna tää kuva, Séverine osti sen mulle muistoksi.

Me tultiin metrolla Pariisin keskustaan ja mä tunnistin heti sillan, mikä oli Inception-leffassa. Oli tosi siistiä seistä samassa paikassa, missä yksi elokuvan kohtaus on kuvattu.

Pariisin tunnetuimmat nähtävyydet on; Le tour Eiffel, L'arc de triomphe ja Le musée du louvre. Me alotettiin mun toinen päivä Pariisissa vierailemalla riemukaaressa. Kuvista on vaikea hahmottaa kuinka iso Riemukaari oikeasti on, ja se tuli mulle yllätyksenä paikan päällä. Huomioitavaa myös, että alle 21-vuotiailta ei veloitettu pääsymaksua, niin mä ja Erin päästiin ilmaiseksi sisään.

^^Riemukaaren kierreportaat. ^^

Entiseltä nimeltään "Place de l'Étoile", tai karkeasti suomennettuna Tähti aukio, on upeasti suuniteltu ja toteutettu. Korttelit muodostavat symmetrisen muodostelman, jossa jopa rakennukset jotka ovat kortteleiden lopussa, ovat arkkitehtuurilta samantapaisia. Mun mielestä Riemukaaren näköalatasanteelta oleva näköala oli super hieno ja mä totesin jopa ääneen "Maintenant je suis à Paris", kun ihailin itsekseni miten koko Pariisi oli silmieni edessä. Cliché? Toki, mutta sellaista elämä välillä on.

Metropolille tyypillinen ilmiö on, että vanhan kaupungin ulkopuolelle syntyy alue pilvenpiirtäjille ja liiketiloille, Pariisin tapauksessa se on "La Défense". Mun mielestä hienointa Pariisissa on, miten kaikki on mietitty loppuun viimeistä yksityiskohtaa myöten. Esimerkiksi kuvassa oleva valtava kaari-rakennus on täydellisessä linjassa Riemukaaren ja toisen pienemmän kaaren kanssa ilman että niiden välissä on rakennuksia.

^^Kuva Louvren pyramidin edessä. Joku turisti tuli kysymään, jos mä voin ottaa kuvan hänestä Louvren edessä. Mä toki suostuin, mutta mä puhuin kaiken ranskaksi. Suomessa mä olisin puhunut englantia. Mun mielestä on uskomatonta, että suomalaisessa yhteiskunnassa turisteille ja ulkomaalaisille puhutaan oletuksena englantia. Nimeltä mainitsematon henkilö Ranskassa selitti mulle "Eihän mekään nyt oletettaisi palvelua ranskaksi Iso-Britanniassa". Mä toivon, että Suomessakin vielä joskus tajuttaisiin, että kieli on merkittävä osa kulttuuria, ja sen kanssa olisi parempi olla vähän itsepäinen.

Le Mont-Saint-Michel:

Pariisista me suunnattiin Normandiaan. Mä olen käynyt kerran Normandiassa ensimmäisen isäntä-perheeni kanssa, mutta silloin me oltiin toisella puolella Normandiaa. Me yövyttiin mun host-äidin vanhempien luona, ne oli tosi mukavia. Mun host-isoisä anto mun lainata sadetakkia, mikä on kuulemma tyypillinen Normandialaisille kalastajille. Ylhäällä olevassa kuvassa mä oon asianmukaisesti pukeutunut kalastajalippis päässä. 

Le Mont Saint Michel on luostari-saari. Kyseessä on yksi suosituimmista nähtävyyksistä Ranskassa. Kun aurinko paistaa ja vesi on korkealla, niin Le Mont Saint Michel tuo mieleen vanhat Disney-leffat. Valitettavasti vettä satoi lähes kaatamalla, kiitos mun sadetakin, mä olin ainut kuka säilyi kuivana.

Koska kyseessä on luostari, niin me melkein eksyttiin saliin missä oli joku ryhmä rukoilemassa. Séverine kysyi, jos mä haluan mennä mukaan, mutta mä kieltäydyin. Vaihto-oppilaan ensimmäinen sääntö tulee olla, että sano kyllä kaikkeen, siten saa uusia kokemuksia. Ehkä mä olisin oppinut rukoilemaan ranskaksi, ei sitä koskaan tiedä.

Mä löysin tosi kauniin paikan, mikä toi mieleen Harry Potterista tutun Tylypahkan. Toi nurmialue oli valossa, mutta sen ympärillä oleva käytävä oli varjossa, kuvassa ei toki ole samaa vaikutusta. Me käytiin läpi koko luostari ja se oli valtava. Jopa vanhat keittiöt oli uskomattoman isoja saleja. 

^^Mun host-isä Patrick oli töissä, niin sekä Pariisi että Normandia oli Séverinen ja Erinin kanssa. Kuvassa mun host-sisko Erin poseeraa rakennuksen ulkopuolella.^^

Kuvassa on Rasta, koira samaa rotua, kun mikä mulla on Suomessa. Mun oli ihan pakko mennä juttelemaan ja kehumaan, miten nätti koira sillä omistajalla on. Mä kerroin, että mulla on samanlainen Suomessa. Mulle selvis, että se rotu on harvinainen jopa rodun kotiseudulla, kyseinen rotu on siis "Basset artésien normand".

^^Me oltiin bussissa takaisin parkkipaikalle.^^

Salon de Genève:

Luultavasti ketään tämän blogin lukijaa ei kiinnosta autot, mutta mä aion silti kirjoittaa mun kokemuksesta Genèven automessuilta. 

Patrick kysyi multa jossain vaiheessa, jos mä olen kiinnostunut lähtemään automessuille, koska se tietää että mä oon iso urheiluauto fanittaja. Mä arvostan tosi paljon sitä, että Patrick otti töistä vapaata sille päivälle. Se oli tosi siistiä nähdä super hienoja urheiluautoja ja päästä istumaan ohjaajan paikalle vasta julkaistuihin autoihin. Mun mielestä oli siisteintä koittaa MG:n uutta urheiluautoa, missä oli kangaskatto, mikä menee moottorin avulla kasaan. Oli hauskaa painaa nappia ja katsoa katon taittuvan kasaan. Mä olin ihan fiiliksissä ja mulla oli huippu päivä Salon de Genèvessä. 

^^McLaren P1^^

^^Ferrari F40^^

^^Bugatti Veyron^^

^^Pagani Huayra^^

^^Aston Martin Valkyrie^^

^^Ford GT^^

^^Mercedes Benz 300 SL^^

^^Porsche 901^^

Yleisfiilikse:

Mun mielestä mä olen oppinut todella hyvin ranskaa, mutta mulla ei ole montaa vertailukohdetta. Toki oletuksena mä vertaa omaa osaamistani siihen, miten hyvin paikalliset mua ymmärtää. Mun mielestä on mukavaa, että mä voin paremmin pelata totuutta ja tehtävää kavereiden kanssa koulun jälkeen. On myös kiva saada onnistumisia, kun oman mielipiteen saa perusteltua. Joskus edelleen tuntuu, että muiden on vaikea oppia tuntemaan mut, koska tunteista ja vaikeasti selitettävistä kokemuksista on vaikeata paikoin vaikeata kertoa ranskaksi. Mä olen toisaalta oppinut kirjoittamaan todella hyvin ja mä ymmärrän valtavasti. Toki oma puhetaito tulee aina vähän jälkijunassa, mutta se auttaa, että mä olen alkanut tunnistamaan yksittäisiä sanoja paremmin puheesta. Mä oon alottanut lukemaan mun ekaa kunnon kirjaa ranskaksi, se on fantasia romaani, eli ei todellakaan mikään helpoin. Mua helpottaa se, että mä olen jo lukenut sen kirjan suomeksi. 

Mä olen rakastunut Ranskaan, se on selvää. Suomalaisuudesta on tullut kasvava osa mun identiteettiä, ehkä sitä oppii arvostamaan sitä mistä on joutunut olemaan erossa. Kuitenkin, mun perhettä ja sukulaisia lukuunottamatta, mä todella haluaisin jatkaa asumista Ranskassa. Osittain syy on varmasti, että mun ei tarvitse stressata täällä koulusta, mutta uskon että osasyy halukkuudelle jäädä Rankaan on, että mä koen että ihmiset osaa nauttia ja arvostaa elämää paremmin täällä. Oli kuitenkin mukava tietää, että Séverine kertoi mun olevan aina tervetullut, jos mä haluan tulla myöhemmin takaisin Ranskaan. Nyt mä aion elää hetkessä, ja nauttia mun viimeisestä kolmesta kuukaudesta.

- Emil